Harrastuksia ja muita huveja :)

Nyt kun syksy on kunnolla lähtenyt käyntiin, on meillä harrastuksetkin alkaneet. Sen lisäksi, että lasten kanssa on harrastuksia, liityin uudestaan salille ja aloin viime viikolla käymään siellä taas. Lähes vuoden tauko ehtikin tulla välissä, tammikuussa kävin irtisanomassa sopimuksen raskauden loppumetreillä kun ajattelin, että ei mulla ole aikaa kahden pienen lapsen äitinä enkä sais lapsia edes hoitoon. Ja nyt sitten kun paino on pudonnut tässä loppukesän/alkusyksyn aikana niin päätin hankkia uudelleen sen avaimen samalle kuntosalille kun ennen (kaverin kannustuksesta kun itse myös tauon jälkeen palasi sinne). Ja myönnän, eihän se ole todellakaan yhtä helppoo lähtee salille, en tiedä johtuuko se siitä, että on kaksi lasta vai siitä, että miehen työvuorot on olleet mitä on. Se on tehnyt pelkkää yötä tänkin viikon, pari tuntia on meidän kanssa aikaa viettänyt päivässä ja sitten mennyt jo nukkumaan. Mä oon sitten todennut, että paras aika käydä salilla on sitten, kun lapset on saatu nukkumaan, viimeistään yhdeksältä ja kun mies vielä kotona on (vaikka nukkuukin). Kumpikaan ei normaalisti heräile nukahtamisen jälkeen, Laaluska joskus yöllä painajaisiin ja Emy vasta viideltä aamulla (unikoulun ansiosta syö kuitenkin vasta kuudelta). Mutta ei todellakaan aina ole sellanen fiilis, että jes, salille kun lapset nukkuu vaan saa oikeesti melkeinpä raahautua ovesta ulos, kun sohva ja tietokone kutsuis niin paljon enemmän. Onneks viikonloppuisin pääsee vähän paremmin, vaikka Laaluskan päikkäriaikaan ja sillon ei yleensä tarvii mennä yksin. Nyt siis kaikki raskauskilot (molemmista raskauksista) poissa eli -10kg :)

Kesäkuun alussa otettu kuva sillon -2kg lähtöpainosta

Elokuun alussa, -7kg

Tänään aamulla -10kg

Voin sanoo, että oon kyllä todella tyytyväinen itseeni ja vartalooni, vielä tosin tavoitepainoon olis matkaa noin 8kg. Ihan mahtavaa, että oon pystynyt näin hyvin laihduttaan vaikka kaks lasta onkin ja Laaluskan vauva-aikana laihdutus jäi vaan haaveksi vaikka salilla kävinkin ja kävelemässä. Nyt ollaan kaverin kanssa käyty viikottain pari kertaa kun vaunulenkillä yhdessä.

Sitten vähän lapsista ja arjesta. Meillä Jani on ollut nyt niin paljon poissa, että tuntunut yh-äidiltä välillä. En silti sano, että mulla olisi mitenkään rankkaa lasten hoitaminen yksin tai kotityöt vaan yksinkertaisesti se, että haluaisin viettää enemmän aikaa mun miehen kanssa. Tääkin viikko on mennyt niin, että Jani on tullu yötöistä 12-14 välillä, ollu pari tuntia hereillä ennen kun on taas menny nukkuun ja sen ajan syönyt, käynyt salilla ja ollu koneella. Eli oon hoitanut lähes kaiken yksin. Viime viikonloppuna oli inttijutussa ja siellä meni koko lauantai ja sunnuntai, sunnuntaina kun tuli neljän maissa kotiin niin melkein heti meni nukkumaan. Mutta lapset on onneks ihania ja niiden kanssa on sujunut kivasti, Laaluskan uhmakohtaukset on selkeesti vähentyneet kun oon ollut positiivisempi ja keskittynyt hyviin hetkiin enkä niihin vaikeisiin asioihin takertunut. Jaksan tosi hyvin pyörittää arkee, mutta miestä kaipaisin enemmän viettään meidän kanssa aikaa. Onneks tää viikonloppu voidaan olla yhdessä ja tänään ehkä tehdään jotain kaksin (tai no, Emy nyt tulee mukana, mut se menee kyllä siinä sivussa) ennen kun Laaluska haetaan hoidosta.

Meillä päivät menee aikalailla samalla kaavalla aamusta iltaan, riippuen toki, onko Laaluska hoidossa vai ei, onko sille päivälle jotain harrastusta jne. Aamulla herätään seitsemän aikoihin, joskus kahdeksan maissa vasta, illalla lapset nukahtaa siinä puol yhdeksän ja yhdeksän välissä, Emy ennen Laaluskaa. Emy ei oikeestaa syö enää öisin, päätin pitää tassuttelu-unikoulun sille, kun heräs 4 tai 5 aamuyöstä syömään, nykyään herää sitten kuudelta, tosin viideltä täytyy eka pistää tutti ja nukkuu noin kuuteen kunnes otan viereen ja syötän ja nukun seitsemään siinä samalla. Emy yleensä sitten onkin jo ihan hereillä seitsemältä. Mäkin voisin nukkua hyvin yöllä, mutta iltasin tulee käytettyä se oma aika sitten hyödyks olemalla koneella ja katsomalla kaikki sen päivän tv-ohjelmat netistä jälkikäteen kun ei niitä voi katsoa päivällä. Jos vaan osais mennä nukkuun ajoissa niin sais unta tarpeeks...

Emy on alkanut enemmän liikkua, joko kierimällä tai peruuttamalla. Eteenpäin ei vielä mene vaikka yritys on kova. Mutta Laaluskakin oppi vasta melkein kymmenkuisena konttaamaan eikä sitä ennen liikkunut mihinkään. Tosin nousi aikasin tukea vasten ja kävelikin tukea vasten. Vauvat on yksilöitä enkä nyt ota paineita siitä eteenpäin lähtemisestä vaikka sitä toisaalta odottaakin jo. Liikkuu sitten, kun on valmis :) Ikäähän tulee ensi viikolla jo 7kk <3

Sitten Laaluska, se on alkanut nyt vihdoin oppia sanomaan, kun on vessahätä ennen kun pissat on jo housussa. Pukee itse melkein kaikki vaatteensa, välillä turhautuu kun ei meinaa mennä oikein päälle. Tykkää naurattaa siskoaan ja silitellä, välillä menee hermot Emyn kiljumiseen ja komentamiseen ja saattaa huitasta tai tönästä. Leluista tapellaan kun siskon lelu olis niin paljon kivempi kun oma. Ihania ne silti on :) Laaluska on edelleen yhtä kova höpöttään ja lauleskelee tosi paljon jopa englanninkielisiä lauluja. Tosi taitava on musikaalisesti, laulaa nuotilleen ja kuuntelee tosi tarkkaan kaikkien laulujen sanat ja toistaa perässä mukana laulaen. Muskarissakin viimeksi jo lauloi ekalta kerralta tuttuja lauluja vaikka vasta toista kertaa ne kuulikin. Ihana pieni selittäjä <3 Haluaa kovasti auttaa äitiä kaikessa. Pientä uhmailua, mutta ei pahaa. Laaluska nukkuu edelleen 2-3h päikkärit, aamuisin ollaan otettu tavaksi ulkoilla, koska oon huomannut, et jos ei ulkoilla niin ei nukahda niin helposti. Ja jumpassa tykkää käydä.

Ihanaa, kun ilmat on edelleen hyvät ja pystyy vähemmällä pukemisella poistuun kotoa. Helpompi kahden lapsen kanssa lähteä kun muutenkin tuntuu, että lähdöt on aina vaikeita, varsinkin Laaluskalle. Sille siirtymätilanteet on hankalia, vaikka haluis lähteä esim. ulos niin silti saattaa kiukutella kun pitäis alkaa pukea ja jättää leikki kesken. Vessassa käynti sujuu nykyään helpommin kun ennen ehkä senkin takia, että osaa jo sanoa, koska on hätä.

Tässä taas kuulumisia kun kerrankin hyvä hetki kirjoittaa :)