Uusi päivä, uudet jutut!

Sängyssä hyväntuulisena

Tänään herättiin Laaluskan kanssa noin 7.30. Neidillä ei ollut mikään kiire vielä päästä aamutissille, vaan siellä se pinniksessä nosteli ilosesti jalkojaan ilmaan. Tänään oli sentään suht normaalisti vielä sängyssä, kun eilen neiti oli potkinut itsensä ihan sängyn päätyyn poikittain ja pää oli pinnasuojan alla :)

Aamusin Laaluska syö tissillä ensin ja jää sitten hetkeks makoileen äitin vierelle. Maito ei kuitenkaan riitä pelkästään ja kohta tarviikin nousta ylös lämmittään aamuvelliä eli riisi- tai maissivelliä, johon on lisätty korviketta. Samalla yleensä vaihdan Laalulle päivävaatteet ja teen aamupesut.

Äitin viekussa juuri syöneenä

Laaluska joutuu aina hetken oottaan, että saan lämmitettyä vellin. Onneks neiti viihtyy melko hyvin sitterissä, varsinkin nyt kun ostin sille Prismasta lelukaaren, jonka saa kiinnitettyä melkein mihin vaan. Sitä on kiva kattella ja koitella.

Aamujumppaa sitterissä

Vesihauteessa lämpenemässä

Avasin olohuoneen sälekaihtimet ja kukas muu kun Taavi se sieltä tuli heti ikkunalle kattoon näkyykö lintuja taas pihalla. Iita sen sijaan makoili vaan pöydällä nätisti. Vielä ei onneks alkanut se nojatuolin raapiminen, mitä Taavi harrastaa usein aamusin, jos ruoka ei tuu tarpeeks nopeesti. Myöskään kylppärissä ei tällä kertaa ollu pissaa lattialla, mitä tapahtuu myös usein aamuisin, mutta joskus kyllä päivisinkin. Sekin on Taavin juttu, tiedä sitten mistä johtuu.

Taavi ikkunalla

Iitan hämmentynyt ilme

Kun velli oli lämmennyt, mentiin Laalun kanssa takas makuuhuoneeseen ja neiti joi vellinsä. Vellin jälkeen Laalu menee vielä noin 1,5 tunnin unille ja usein nukun itekin siinä samalla. Nyt en kuitenkaan nukkunut, koska tekstailin kaverin kanssa. Nimittäin kaveri pyysi poikansa eli mun kummipojan kanssa huomenna Särkkään ja sovittiin siitä sitten. Me ollaankin jo käyty tänä kesänä kerran, silloin oltiin perheen voimin sekä mun siskon kanssa. Laaluska nyt ei paljon mitään ymmärtäny koko touhusta, lähinnä mentiinkin meidän ittemme takia ja otettiin vaan Laalu mukaan, kun imetin vielä sillon täysimetyksellä. Ja kätevästihän siellä suju, Laalu kun on niin rauhallinen ja muuta, ettei häirinny edes kun käytiin syömässä vaikka olikin hereillä osan siitä ajasta. No, eipä tuo juuri koskaan ravintoloissakaan häiritse, siks tykätään käydäkin kolmistaan usein syömässä. Se vaan on niin helppoo. Toki lähtemiseen menee aina se jokunen minuutti ja usein ollaan myöhässä joka paikasta, mut paikanpäällä ei mitään ongelmia.

Aaamuvelli meidän sängyllä

Peukku suussa unten maille

Rätti naamalla

Sillä välin kun Laalu nukkui aamupäikkäreitään, ehdin ottaa lasillisen porkkanamehua sekoitettuna nektariinimehuun. Meinasin jotain aamupalaakin ottaa, mutten keksiny vielä mitä olisin ottanu. Ja vaikuttaa äänien perusteella, että Laaluska olis jo hereillä. Seuraavaks onkin sitten vihannessoseiden aika!

Terveellinen mehuyhdistelmä, Tiitukin pääsi kuvaan taustalle

Laaluska on peukku suussa kun meen sitä hakeen sängystä. Pikkunen makoilee ihan rauhassa silmät puoliummessa vielä ja odottelee, että nostan hänet pois sängystä. Hetken aikaa ihmetellään sängystä ja sitten lopulta Laalu pääsee syliin. Laaluska tykkää katsella itseään makkarin peilistä usein ja hymyillä peilikuvalleen :) Siihen me sitten taas pysähdytään hetkeks ihmetteleen, vaikkakin tällä kertaa taitaa kiinnostaa enemmän äitin kädessä oleva kamera.

Pirteenä ja ilosena aamu-unien jälkeen

Laalu kattelee äitin kameraa eikä omakuva nyt kiinnostanu yhtään

Kohta onkin soseen vuoro. Tällä kertaa ollaan valittu kaupasta ostettu porkkanaperunasose, mihin on sekotettu tilkka korviketta. Ei oikeen meinaa maistua... Taisin laittaa hieman liikaa sosetta lautaselle, hyvä kun viis lusikallista menee, siitäkin osa poskille ja ruokalapulle. Loppujen lopuks alkaa tökkiin jo niin pahasti, että täytyy lopettaa syöttäminen.

Porkkanaperunasose

Ilmeestä voi jo päätellä kuinka paljon Laaluska tykkäs ;)

Ei tainnu olla ihan sitä mitä odotti

Hetken päästä pistän Laaluskan lattialle hetkeks, että saan itse hieman siistittyä keittiötä. Laaluska viihtyy kyllä hyvin lattialla itsekseen, niin selällään kun mahallansakin. Tietty täytyy joku lelu olla siinä, millä leikkiä. Ja kyllä sieltä sitä palautetta sitten tulee, jos tylsäks menee. Laaluska ei vielä oo kääntynyt kun pari kertaa vatsalta selälleen ja senkin teki yhden päivän aikana eikä sen jälkeen enää oo toistunu. Selältä mahalleen selvästi jo kovasti yrittää. Ja liikkeellekin haluis päästä, kun lelut siirtyy aina kauemmas kun niihin koskee. Ja ehkä äitikin joskus saattaa siirtää leluja hieman kauemmas, jotta pikkuneiti ehkä jo lähtis niitä tavotteleen :) Mutta vielä ei siis liikuta ryömimällä kumpaankaan suuntaan. Selällään kyllä työntää itseään eteenpäin, varsinkin pinniksessä ja nukkuessaan.

Tällä lelulla on kiva leikkiä

Kääntymisyritys :)

Lelu meni vähän kauemmas taas, yritys päästä lelun luo oli aika kova...

...mut lopulta iski väsymys ja piti hetki levähtää lattiaa vasten

Ja sit taas uutta yritystä!

Tällanen aamupäivä meillä siis oli. Sen jälkeen lähdettiin vaunutteleen kaverin kanssa Atalaan ja käveltiin yhteensä 1,5 tuntia. Sen jälkeen kotiin, nopeesti proteiinijuomaa naamaan ja kun J tuli kotiin niin kamat kasaan, Laaluska tädille hoitoon ja me kaks lähettiin salille reiluks kaheks tunniks. Oli kiva huomata, kun tuli suihkusta, että entiseltä opiskelijakaverilta oli tullut viesti, että millä bussilla ollaan sinne tulossa. Olin jo ihan unohtanut, että meidän oli tarkotus mennä sinne jo kuudeks! Kello oli jo siinä vaiheessa varmaan ainakin kuus. No, tekstari takas, et tullaan seiskan tienoilla. Ajattelin, et tuskin kauaa voidaan olla, kun Laalun nukkumaanmenoaikakin on yleensä siinä ennen yheksää. No, eipä oltu hetkeen nähty kaverin kanssa, joten kyllä siinä parisen tuntia vierähti. Laaluska ei kyllä vaikuttanut mitenkään erityisen väsyneeltä ja kun lopulta lähettiin ajeleen takas kotio päin, niin nukahti samantien autoon. Kotona vaipanvaihto, iltavelli ja neiti sänkyyn. Sinne nukahti kyllä heti. Jospa sitä itekin sitten ryömis sinne sängyn pohjalle J:n ja Laaluskan seuraks ja nukkuis kunnon yöunet et huomenna jaksaa sitten Särkässä koko päivän!

Ensimmäinen blogipäivitys!

Päätin tänään alkaa kirjoittaa omaa blogia. Olis pitänyt tehdä se jo ajat sitten. Nyt on kulunut jo melkein 5 kuukautta siitä, kun meidän Laaluska tuli maailmaan ja siinä ajassa on tapahtunut jo vaikka mitä! Mutta parempi kai se on nyt kuin ei milloinkaan.

Meidän elämä on mennyt tosi kivasti Laaluskan syntymän jälkeen. Ekat pari kuukautta oli rankkaa, koska Laalu heräs joka toinen tunti syömään. Pelkästään 4 tunnin unet oli jo ihan luksusta, jos niitä pysty nukkuun yössä. Päikkäreitä en koskaan tainnu oikeestaan nukkua, koska se ei olis varmaan edes onnistunu. Oon aina ollut tosi huono nukkuun päivällä. No, ekat kuukaudet oli rankkoja myös siks, koska mies oli yöt töissä eikä voinut auttaa siis öisin kun olisin eniten tarvinnu apua. Nyt kuitenkin voin jo ilokseni sanoa, että Laalu nukkuu 9-11h yössä ja ite vedän normimittasia unia siinä samassa. Se on kyllä mielettömän ihanaa, kun saa nukkua tarpeeks eikä meidän neidillä oo mitään vaivoja tai muutakaan ollu vielä ollenkaan. Ja ihanan rauhallinen tapaus on (ihmekös tuo tietenkään, kun vanhemmat ihan samanlaisia ;)), ei turhia valita. Tosin nyt on oppinut komentaan ja "tekoyskiin" jos haluaa huomioo tai ruokaa.

Laalu söi lähes 4kk pelkkää rintamaitoo ravinnoks, mutta 3kk iässä alettiin varovasti maisteleen uusia makuja. Ekaks tuli bataatti (ai niin, sitä ennen oli luumu koska Laalu ei ollu kakannu 20päivään!), porkkana, persikka, päärynä, peruna ja nyt syö lisäks maissi- ja riisivellejä, omenaa, mangoo yms. Harmittaa vaan tosi paljon, koska ollaan jouduttu nyt noin kuukausi antaan rintamaidon ohella korviketta sen takia, koska Laaluskan paino oli pysynyt samana 4kk neuvolassa. Oli muuten lääkäri samalla ja sehän pisti meidät kaikkiin mahdollisiin verikokeisiin vaikka Laalu ei mitenkään muuten oo valittanu tai mitään ja muutenkin normaalisti kehittyny. Ei ollu kovin mukava kokemus se verikoe, varsinkaan kun Hatanpäällä ei ollu oikeita välineitä vauvoille eikä siks ollu helppo ottaa verta. Onneks oma äiti oli mukana ja sanoi ettei mun tartte suostua niihin kaikkiin ja lopulta sanoinkin et nyt riittää. TAYS:iin oli pistetty lähete myös ja oli kiva lukee se kirje, mikä sieltä tuli. Nimittäin siinä luki, että he ei Laalua sinne ota, koska on normaalia, että kasvu menee vähän miinuskäyrille ja seurantaa pitäis tehdä neuvolassa nyt, jotta nähdään mihin päin se paino lähtee. Mutta siis, maidon tulo on tietenkin vähentynyt huomattavasti kun ollaan annettu korvikkeita ja se harmittaa niin paljon. Jos oltais viä jatkettu pelkällä rintamaidolla se yks kuukausi ja katottu sitten et olisko se painonnousu vielä ollut pientä, niin tätä ei olis tapahtunut. Et olis vaan pitänyt kuunnella itteensä eikä neuvolan ohjeita. No, nyt sitten yritetään ottaa kiinteitä yhä enemmän mukaan korvaamaan maidontarvetta.

Ens lauantaina tuleekin sitten 5kk täyteen! Kyllä aika menee nopeesti. Itse aloitin salilla käymisen noin reilu kuukausi sitten (vai onkohan siitä jopa enemmän aikaa?), koska löyty halpa ja hyvällä sijainnilla oleva kuntosali ja kiva salikaveri :) Raskauskiloja olis tiputettavana noin 10kg ja hyvänä motivaattorina toimii meidän ens vuoden tulevat kesähäät ja sen jälkeen suunnitteilla olevan kakkosen yritys.

Mulla on ihan lapsesta asti ollut ajatus, että haluan nuorena perheen ja lapsia. Sanoin jopa, että haluan ekan lapsen saman ikäisenä kun äitini sai mut eli 21-vuotiaana. No, sain Laalun siis 21-vuotiaana. Täytyy kyllä sanoa, että oli mulla kyllä hyvää tuuriakin. Oltiin oltu yhdessä vasta vajaa vuosi, kun Laalu syntyi ja parempaa ihmistä en olis voinut saada itselleni kuin mun mies on. Hän on mahtava isä, mahtava puoliso, joka huolehtii meistä molemmista ja on aina tukena, kun tarvitsee. Täytyy kyllä myöntää, että paljon sai kyllä kestää mua raskausaikana, ei todellakaan ollu helppoo kummallakaan. Mut onneks nyt kaikki on toisin. Elämä on parempaa kun olisin voinu kuvitella ja meillä on maailman ihanin ja kiltein tytär.

Tässä muutamia kuvia Laaluskasta :)

Laalu 1 päivän ikäisenä

1kk

2kk

3kk

4kk

Mutta nyt oon kirjottanut tarpeeks tältä osaa. Koitan kirjottaa mahdollisimman usein, jotta saan kaikki nää unohtumattomat ja ainutlaatuiset hetket tästä vauva-ajasta muistiin <3