Ensimmäisiä sanoja!

Jo muutaman viikon ajan oon pohtinut, sanooko mun vauvani tosiaan "äiti" vai olenko vaan vainoharhainen ja kuulen sen, mitä haluan kuulla. Mutta ei, nyt se on jo varmaa, että kyllä se pikkuinen osaa sanoa "äiti" ja on nyt myös oppinut sanoon "isi". Ja se tapa, millä se ne sanoo, on maailman sulosin! Pikku hurmuri! <3 Laaluska osaa myös sanoo "hei" ja nostaa samalla käden ylös ihan kun moikkais. Nopeesti tapahtuu oppimista ja se onkin parasta äitinä olemisessa :)

Muskarikin alkaa jo olla ohitse, enää kaksi kertaa ja luultavasti multa jää viimeinen välistä koulun takia. Se on ollut tosi mukava harrastus ja Laaluska on tykänny tosi paljon! Sain jo kotiin laskun 1-vuotiaiden muskarita, joka alkaa heti joulun jälkeen, mutta en taida uskaltaa ilmoittautua, kun keväällä on koulua enemmän ja mulla saattais jäädä käymättä. Ellei mummu innostu lähtee Laaluskan kanssa sillon, kun en itse pääse, mutta epäilen kyllä. Sitä ehtii vielä miettiä. Jotain olis kuitenkin kiva tehdä sen tilalla tai sitten vois koittaa löytää toisen ryhmän, joka olis vähän myöhempään kellonaikaan et varmasti ehdittäis.

Eilen Janilla oli vapaapäivä ja vietettiin sitä yhdessä kotona. Tänään Jani meni päivävuoroon ja jäätiin Laaluskan kanssa kaksin viettään kotipäivää. Huomenna lähdetään Turkuun mammaa ja pappaa sekä muuta sen puolen sukua moikkaamaan ja sunnuntaina tullaan iltapäivällä takas, et ehditään kaverin pojan 1-vuotissynttäreille. Ohjelmantäyteinen viikonloppu tulossa. Maanantaina saan onneks vielä viettää vapaapäivää, koska tiistaina joudun taas meneen kouluun.

Saatiin pari päivää sitten sähköpostiin kuvavedokset, kun käytiin ottamassa kuvia Laaluskasta ja meistä. Oli kyllä ihania! Harmi vaan, ettei saada valita kun yksi kuva, muista joutuukin sitten maksaan. Ei olekaan tullut otettua taas kovin paljon kuvia viime aikoina, se on vähän jäänyt.

Mutta hauskaa viikonloppua!

Isänpäivä takana!

Olipas mukava viikonloppu! Tuli tehtyä kaikenlaista yhdessä perheen kanssa ja nähtyä vähän sukulaisiakin. Lauantaina tosiaan käytiin treffeillä Edenissä ja sen jälkeen suunnattiin keskustaan Grongos Locosiin syömään. Mukavaa oli! Valvottiin Janin kanssa melko myöhään lauantaina, joten sunnuntaina sitten nukuttiinkin pidempään kun olis ehkä pitänyt. Nimittäin herättiin joskus hiukan ennen yhtätoista. Ihmettelin, kun Laaluska ei kauheesti pitänyt meteliä huoneessaan, vaikka oli varmasti ollut hereillä kyllä jo hetken. Ilosena neiti sieltä katsoi, pää sängyn jalkopäässä, kun menin hakemaan sen huoneestaan. Ilopilleri <3 Syötin Laaluskan, laitoin aamupalan meille ja annoin ensimmäisen isänpäivälahjan Janille, mukin. Laaluskan mentyä nukkumaan, annoin toisen lahjan. Olin tehnyt taulun, jossa on Laaluskan käden- ja jalanjälkiä sekä kuvia Janista ja Laaluskasta. Ostin siihen kehykset ja siitä tuli loppujen lopuks melko hieno, vaikka sen tekeminen olikin yllättävän haastavaa. Jani oli kuitenkin tyytyväinen lahjoihinsa. <3

Aamiaispöydässä uuden nokkiksen kanssa

Sunnuntaina käytiin myös serkkutytön 6-vuotissynttäreillä, tässä mun serkut ja Laaluska

Tänään Jani meni töihin kymmeneen ja jäätiin Laaluskan kanssa kotiin kahden. Oltiin menossa Lidliin kävellen, kun huomasin ison kuorma-auton tulevan meidän kadulla ja näin, että se oli Janin firman auto. Katsoin auton sisään ja näin, että Janihan se siellä oli. Tauolla tietty, ajattelin, kun kuitenkin tällä alueella nyt tän päivän ajaa. Oli se mukava yllätys, tätä ei ole tapahtunut vielä kertaakaan, kun ollaan yhdessä asuttu. Käytiin sitten yhdessä kaupassa ja Jani palas takaisin töihin. Susannan ja Väiskin piti tulla käymään, mutta heillä olikin kiireitä, joten sovittiin tapaamisen siirt'misestä huomiselle. Tänään illalla ajattelin käydä salilla Riikan kanssa ja huomenna onkin sitten taas aikainen herätys, kun pitää mennä kouluun. Onneks tällä viikolla on vaan kaks päivää koulua, vaikka onkin molemmat päivät täysiä päiviä. Vaikka takana on vasta muutama koulupäivä, odotan silti jo joululomaa ja sitä parin kuukauden koulutonta aikaa sen jälkeen.

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

Meillä ollaan opittu nyt lyhyen ajan sisällä paljon uusia juttuja. Laaluska on vihdoin alkanut liikkua lattialla, vaikkakin hyvin omalaatuisella tavalla. Nimittäin se menee istuallaan puolikonttaavaan asentoon ja vetää itseään siitä eteenpäin, hitaasti. Konttausasentoon ei vielä mene, koska aina, kun toinenkin jalka menee koukkuun, Laaluska valuu mahalleen. Toinen juttu, mitä neiti oppi, on taputtaminen. Sen se oppi ihan äsken! Meidän pieni kulta <3 Sellanen vekkuli se kyllä on!

Tukee vasten seisomassa

Tonne pitää päästä!

Puolikonttaava asento :P

Näin minä menen eteenpäin!

Huomenna on isänpäivä ja ensimmäinen isänpäivä Janille. Sainkin kehystettyä lahjan äskettäin, kun käytiin kaverin ja hänen vauvansa kanssa eilen Ikeasts ostamassa kehykset. Siitä tuli kyllä yllättävän hieno. Sitten tilasin Janille mukin, missä on kuva Janista ja Laaluskasta yhdessä ja siinä lukee "isän muki". Sellasta :)

Tänään ollaan menossa taas pitkästä aikaa treffeille Janin kanssa. Käydään Edenin kylpylässä ja sitten mennään syömään johonkin ravintolaan, jonka Jani on valinnut. Ihanaa päästä taas kahdestaan viettään aikaa. Mun vanhemmat tulee meille siks aikaa vahtiin meidän touhottajaa :)

Koulupäiviä

Onpas viikko mennyt taas nopeesti! Tänään oli toinen koulupäivä ja oltiin koko päivä keittiöllä tekemässä erityisruokia. Lopuks päästiin tietty maisteleen niitä ;) Ihan hauskaa oli! Mummukin pärjäs hyvin Laaluskan kanssa. Melko onnistunut päivä siis. Kaiken lisäks Susanna ja Väiski poikkes kylässä ja piristi meidän päivää paljon.

Vierekkäin sängyllä <3

Ystävykset :)

Kaikki oli ihan hyvin tänään itellänikin, kunnes sitten lähempänä iltaa tuli taas mieleen asia, mikä painaa mieltä. Luulin jo, että olisin asian yli pääsemässä, mutta en sitten taida ollakaan. Kai sitä pitäisi soittaa neuvolapsykologille, että pääsisi purkamaan asioita. Vois ainakin helpottaa. Eihän siitä haittaa olis. Se on vaan vaikeinta ottaa sinne yhteyttä. Jos sitten huomenna sen kuitenkin tekis niin olis askeleen lähempänä apua.

Laaluska sen kun oppii uusia asioita. Se on alkanut jokelteleen ihan eri tavalla. Se pitää sellasta "diddiddiddi" ja niiniinii" ääntä. Oon jo melko varma, että pikkunen on oppinut ensimmäisen sanansakin, "äiti" kuuluu aina välillä muun jokeltelun seasta :) Tukeekin vasten mennään jo hienosti. Neuvolassa käytiin tiistaina ja siellä neidin mitat oli huikeet 68,8cm ja 9750g <3 Hyvin kasvanut parissa kuukaudessa. Neuvolan täti hämmästeli, kun kerroin Laaluskan menevän tukee vasten, muttei vielä ryömivän. Se ottaa myös nopeita juoksuaskelia, kun pitää käsistä kiinni. Taitaa sitten mennä lujaa, kun oppii kävelemään. Sellanen pikkunen meillä nykyään asustelee. Niin ja eroahdistus on alkanut hieman tulemaan esille, ei sais äiti mennä pois samasta huoneesta. Onneks se on vielä pientä. Huuto sen kun kovenee ja korvat on kovilla, kun neiti komentaa :D

Tukee vasten seisomassa

Lempihelistin mummulassa

Laaluska esittelee lelujaan

<3

Vähän maistellaan kirjankulmaa...

Sellanen viikko siis! Perjantaina on vielä koulua ja sitten viikonloppu! Huomenna vapaa. Hetken menee, että tottuu taas kouluun, mutta ainakin motivaatio on melko korkeella vielä. Kokeita odotellessa...

Kaikki sekaisin...

Sain kuulla eilen jotain sellasta, mitä en olis koskaan voinut kuvitella kuulevani siltä henkilöltä. Jotain, mikä satutti ja jäi miettityttämään tulevaisuuden kannalta. En tiedä, mikö olisi oikea ratkaisu tässä tilanteessa, aika sen varmasti näyttää. Muutenkin asiat mennyt huonosti ja sitten kuulenkin, että jotain sellaista on tapahtunut. Haluaisin antaa anteeksi, mutta pystynkö siihen? Toivottavasti. Ajatukset ihan sekaisin ja haluaisin puhua jonkun kanssa tästä asiasta, mutta kenen? Tämän henkilön kanssa asiaa on käyty jo läpi, mutta se ei muuta sitä asiaa yhtään sen paremmaksi. Kunpa aika parantaisi. Ei voi kuin odottaa...

Oli pakko vielä kirjottaa, kuinka paljon arvostan mun miestäni ja kaikkee tukea, mitä hän on antanut <3 Rakastan sitä niiin paljon, mun elämäni rakkaus <3

Tupareita ja uusia juttuja

Viikonloppu on alkanut tosi mukavasti. Jani lähti tänään aamulla laivalle työporukan kanssa ja me jäätiin Laaluskan kanssa kotiin. Tänään kuitenkin saatiin ihania vieraita kylään, kun pidin kavereille tupareita. Ihanaa, kun niin moni ystävä pääsi tulemaan ja piristi tosi paljon päivää! Oli kiva päivä ja Laaluskallakin riitti kavereita muista vauvoista eikä pieni malttanut nukkuakaan kunnolla päikkäreitä, kun oli vieraita. Tosi ihanaa, kun on niin paljon hyviä ystäviä <3 Ja varsinkin Henna oli ihana, kun jäi vielä pitämään seuraa muiden vieraiden lähdettyä jo kotiin. Onnistuneet tuparit oli!

Laaluska ja Väiski lattialla

Kirja on mielenkiintonen

"Mun kirja!"

Laaluska oppi tänään uuden jutun. Pistin sen taas tukea vasten seisomaan ja se alkoi liikkuun pöytää pitkin! Vieläkään ei ole siis ryömimään lähtenyt eikä itse nouse tukea vasten vaikka yrittääkin päästä pystyyn, mutta eteenpäin on selvästi kovin kiire. Oonkin puhunut, että Laaluska lähtee ihan varmasti ensin kävelemään ja jättää konttaamisen välistä. Ihanaa, kun vauvasta tulee jo iso! Huomenna onkin Laaluskan 8kk-päivä ja kuvapäivitystä tulee sillon! Hyvää yötä!

Kouluun takasin!

Outoa ajatella, että nyt on enää reilu kuukausi jäljellä äitiyslomaa ja meidän neiti tulee silloni jo 9kk! Ei olis uskonut, että aika voi mennä näin nopeasti. Yllättävän nopeasti tuli myös paluu kouluun, nimittäin opettajani soitti eilen ja sanoi, että jo huomenna täytyisi olla taas takas koulunpenkillä. Onneksi vain muutaman tunnin, mutta kuitenkin. Jani joutui lähtemään töihin tänään illasta ja pääsee yöllä, joten äitini tulee hoitamaan Laaluskaa aamusta, että Jani saa nukuttua. Tuntuu todella oudolta palata kouluun, nyt varsinkin, kun ei tunne ketään omasta ryhmästään ja menee ns. ulkopuolisena sinne. Mutta positiivisella asenteella oon kuitenkin sinne palaamassa vaikka tuntuukin oudolta jättää vaaveli kotio ja suunnistaa vajaa tunnin ajomatkan päähän opiskelemaan.

Tästä viikosta... En tiedä, mikä mulla on, mutta päivät tuntuu rankoilta. Tuntuu, ettei millään jaksa. Suhdekin kärsii tällä hetkellä, ei silti niin pahasti, että mistään vakavammasta olisi kyse. Mutta muutosta asiaan kaipaan silti. Tarvitsen mieheltä apua kodinhoidossa, mutta toisaalta se ongelma ei olekaan niinkään miehen haluttomuus osallistua, päinvastoin. Kyllä Jani haluaa auttaa ja tarjoaa apua, mutta kun en suostu sitä sitten kuitenkaan ottamaan vastaan vaikka haluankin sitä. Ajattelen, että mun kuuluu pärjätä itse ja hoitaa Laaluskaa yksin ja olla rasittamatta Jania, koska se käy töissä. On myös vaikeeta olla siivoamatta, en anna itselleni lupaa istahtaa vain hetkeksi ja unohtaa, että jotain pitäisi tehdä. Tunnen syyllisyyttä siitä. Välillä olen niin loppu henkisesti, että vaan itken. Ja se saa mut tunteen itseni huonoksi äidiksi, eihän mun kuulu olla surullinen, koska mulla on maailman ihanin tyttö. Kuinka vaikeeta voikaan olla olla äiti. Rakastan äitinä olemista yli kaiken, mutta se kuluttaa multa voimat. Tai ei äitiys oikeestaan. Vaan se, että vaadin itseltäni liikaa. Pitäisi olla hyvä kaikessa, virheitä ei saa tehdä, haluan näyttää muille, että vaikka olen "nuori äiti" niin olen lapselleni hyvä äiti. Loppujen lopuksi se on kai sitä, että yritän itselleni todistaa, etten ole huono äiti. Mutta miksi? Miksen voi antaa itselleni mahdollisuutta joskus epäonnistua? Eihän kukaan muukaan ole täydellinen. Teen parhaani ja enemmän, jotta Laaluska saisi hyvän elämän. Mutta entäs minä? Luulin ajattelevani myös itseäni, koska mulla on kyllä omaa aikaa ja osaan ottaa rennostikin, mutta tuntuu, että varsinkin kun Jani on kotona, mulla on kauhee stressi päällä, ett tätä täytyy tehdä ja täytyy antaa Janille omaa aikaa ja olla yhteistäkin aikaa jne. ja ei ehdi vaan oleen paikoillaan. Täytyy tehdä suhteen eteen töitä. Mietinkö liikaa näitä asioita? Yritänkö liikaa? Varmasti. En anna itselleni taukoa. Sitten on vielä sekin, että ajattelen, ettei mulla ole oikeutta tuntea negatiivisia tunteita, koska olen itse valinnut vanhemmuuden ja mun kuuluis olla koko ajan onnellinen mun ihanasta lapsestani. Ja olenhan mä. Tuntuu, että ahdistaa hautoo asioita päässä ja oon Janillekin puhunut tästä. Se on yrittänyt monesti sanoa, että tarvitsen apua tähän, pitäisi jutella neuvolassa asiasta, jotta saisin apua. Nyt oon alkanut ymmärtää, että taidan tarvita apua. Haluan palauttaa mun positiivisen elämänasenteen ja nauttia elämästä, en kuluttaa itseeni loppuun miettimällä näitä asioita yksikseni päässä. Onneks seuraava neuvola on jo tiistaina niin voin kertoa näistä tunteista siellä, jos vaikka sitten menisin sinne neuvolapsykologille keskustelemaan jossain vaiheessa enemmän.

Kun nyt tuli avauduttua ongelmista niin nyt voisin laittaa muutaman iloisen kuvan mun elämäni ihanimmasta rakkaudesta, mun auringosta. Laaluskasta. Hyvää viikonloppua kaikille!