Ensimmäinen työviikko alkaa olla jo lopuillaan. Viime viikon torstaina pääsin käymään työpaikalla tutustumassa, joten maanantaikaan ei jännittänyt niin paljon. Ryhmä, missä olen, on tosi mukava ja lapsia on noin 20. Lisähaastetta tuo yksi diabeteslapsi, josta yksi aikuinen on aina vastuussa koko hoitopäivän ajan. Mulle ei tietenkään vielä hoitovuoroa laitettu, mutta kuulin, että reilu viikon päästä, kun taas palaan töihin, saan myös sen vuoron hoidettavakseni. Vähän jännittää, kun muutenkin kaikki on ihan uutta.Työkaverit vaikuttaa tosi kivoilta ja työyhteisö muutenkin, kolmen ryhmän päiväkodissa. Johtaja on myös tosi mukava ja aidosti mukana arjessa.
Nyt loppuviikon vietänkin sitten yksin kotosalla, kun Jani lähti Laaluskan kanssa tänään Turkuun vanhemmilleen. Tulevat vasta sunnuntaina. Ah, kuinka odotankaan viikonloppua taas pitkästä aikaa ja vapaaviikkoani! Toisaalta oon viihtynyt myös töissä hyvin ja saanut paljon itsevarmuutta. Ja tuohan se vähän vaihtelua arkeen. Koska teen töitä vain joka toinen viikko, olen sijaisrekisterissä käytettävissä vapaaviikkoina, ja eilen sainkin jo työkyselyn ensi viikolle. En kuitenkaan ottanut sitä vastaan, koska mulla olis keskiviikolle neuvolalääkäri ja (myöhemmin vasta tajusin) Laaluskalla ei tosiaan ole hoitopaikkaa, kun vasta 26.8. Neiti pitäiskin viedä tutustumaan perhepäivähoitajalle ensi viikolla. Ihanaa, ettei tarvitse päiväkotiin noin pientä vielä pistää.
Viime viikonloppuna käytiin Janin kanssa Helsingissä kahden kesken. Oli kyllä kiva viettää aikaa jossain muuallakin kuin kotona välillä. Huono olokin on vihdoin alkanut väistyä, joten matkasta tuli melko onnistunut. Kun tultiin hakemaan Laaluskaa vanhemmiltani, neiti ei ollutkaan niin iloinen siitä, että hänet oli jätetty noin vain vaikka ilmeisesti mummulassa oli kuitenkin ollut kivaa. Kiukutteli meille muutaman päivän ja sitten vielä mulle siitä, kun työt alkoi. Eilen oli kuitenkin jo neidilläkin parempi päivä. Kai se tästä :)
Ensi viikon maanantaina onkin sitten se kauan odotettu ultra! Sydänääniä oonkin kuunnellut joka päivä ja potkutkin kuuluu jo hyvin, välillä jopa niin kovaa, että doppleriakin saa hiljentää melko lailla. On se silti ihanaa, kun saa vihdoin nähdä sen pienen pötkylän jälleen <3 Töissä ei vielä tiedä kukaan, paitsi toisesta ryhmästä yksi uusi tyontekijä, jolle satuin asiasta mainitsemaan ruokatauolla.
Laaluska on alkanut puhua jo kahden ja kolmenkin sanan lauseilla ja ymmärtää tosi paljon jo puhetta. Neiti tykkää kirjojen lukemisesta ja ulkoilusta paljon ja isin kanssa kuulemma ovat nyt käyneetkin ulkona leikkimässä. Jani on siis ollut lomalla viime ja tämän viikon ja hoitanut Laaluskaa nyt kotona. Ensi viikolla vietän vapaaviikkoa itse Laaluskan kanssa ja sen jälkeen alkaa neidin päivähoitokin. Varmasti hyvin menee ja Laaluska onkin niin reipas ja sosiaalinen, että tulee varmasti toimeen muiden lasten kanssa hyvin.
 |
| Pikkuhifisti! |
Ai niin, viime viikolla käytiin Särkänniemessäkin kaverin ja hänen 1-vuotiaan tyttönsä kanssa ja mentiin laitteisiinkin lasten kanssa. Eipä neiti vielä paljon laitteista välittänyt, mutta Koiramäessä ainakin oli kiva katsella eläimiä ja juosta ympäriinsä.
 |
| Bussia odottelemassa |
 |
| Koiramäessä tutkimassa |
 |
| Ukkoskuuro ja kaatosade iski, mutta Laaluska halusi välttämättä nähdä ulos, joten tunki päänsä ulos sadesuojasta |
 |
| Heppaa ihastelemassa |
 |
| Karusellin kyydissä! |
Sellasta tänne! Nyt vois lähtee tv:n ääreen rentoutuun!
