Jee, meillä liikutaan!

Nyt se sitten tapahtui, meidän Emy-neiti lähti viime viikolla ryömimään <3 Pitkään se onkin jo "treenaillut", peppu pystyssä potkinut itseään eteenpäin, mutta naama on aina ollut maassa kiinni eikä kädet koskaan mukana, joten mihinkään ei ole päässyt. Kierimällä neiti sitten onkin jo pari kuukautta päässyt paikasta toiseen, mutta ihan yhtäkkiä tajusi lähteä vetämään käsillään itseään muovipullon perässä :) Ihan mieletöntä! Ja ikää oli vajaa 7kk. Nyt on neidille ilmestynyt pari hampaanalkuakin alas, joten paljon on tapahtunut pienessä ajassa. Tiistaina tulikin sitten täyteen jo 7kk ja huh että aika menee ihan liian nopeasti!

Viime viikonloppu vietettiin pitkästä aikaa ihan vaan meidän perheen kesken. Käytiin yhdessä ulkoilemassa puistossa ja oltiin vaan kotona. Jani kun on niin paljon ollut poissa, että halusin viettää pitkästä aikaa yhteistä aikaa. Ensi viikonloppuna mennäänkin sitten Turkuun. Meidän suhde on nyt hetken ollut taas koetuksella lähinnä Janin työaikojen takia, mutta me ollaan puhuttu nyt viime päivinä enemmän kun pitkään aikaan ja alettu ymmärtää toisiamme paremmin. Ennen ei olla niin syvällisesti pystytty keskustelemaan. Uskon, että asiat alkaa taas kääntyä parempaan ja vauva-aika on aina haasteellista. Silti oon onnellinen varsinkin mun ihanista lapsista, mutta myös miehestä. Arki meillä sujuu hyvin vaikka oonkin kotona yksin lasten kanssa lähestulkoon koko ajan, mutta tykkään ollakin. Nautin siitä, että saan hoitaa lapsia enkä koe arkea kovin raskaaksi, paitsi silloin kun Jani on kotona. On kyllä mahtavaa, että Laaluska saa edelleen olla hoidossa ihanalla perhepäivähoitajalla, saan hetken hengähtää välillä ja jaksan taas paremmin.

Ollaan oltu melko terveitä kaikki lukuunottamatta reilu kuukausi sitten ollutta flunssaa, mikä nosti mulla jopa kuumeen. Nyt kuitenkin eilen mulle nousi taas kuume, joka meni kyllä onneksi ohi ja tänään on paljon parempi olo jo. Menin pitkästä aikaa nukkumaan jo yhdeksän maissa, kun väsytti ja oli tosi kipeä olo ja aamulla kun heräsin, olikin levännyt olo vaikka yöllä joutuikin heräämään useammin kun normaalisti (sekä Emyn että Laaluskan kanssa, harvoin Laaluska herää öisin). Onneksi unikoulu toimi Emyn kanssa, edellisyönä valvoin tunnin tassutusunikoulua käyttäen ja viime yönä riitti pelkkä tutin laittaminen kaksi kertaa ja nukkui lopulta puoli kahdeksaan. Koska Emy ei enää syö öisin, on tarvinnut lisätä päivän ruokamääriä kaksinkertaisiksi. Toivon ja odotan jo kovasti niitä täysiä nukuttuja öitä, joita ei ole ollut vielä paljon Emyn syntymän jälkeen. Imetystä onneksi pystyn edelleen jatkamaan ja päivisin syötänkin nyt enemmän maitoa, mitä aikaisemmin.

Nyt vasta iskenyt todellisuus, että kaksi kuukautta äitiyslomaa jäljellä ja kohta pitäis jo aloittaa oma perhepäivähoito! Oon tuskin ehtinyt edes siihen enempää perehtyä, nyt täytyy alkaa kysellä ja soitella siitä. Vähän jännittää, miten se sitten tulee sujumaan, toivon mukaan hyvin. Yksityiseksi olen siis luultavasti alkamassa, Kangasalan puolella kun ei ole tarvetta kunnallisille perhepäivähoitajille. Tampereen puolella asia on taas toinen, asutaan ihan Tampereen rajalla ja olenkin miettinyt, että oliskohan mahdollista olla Tampereen puolella töissä silti. Yksityisenä tosin tienaa paremmin, joten siitä se olisi ehkä parempi vaihtoehto. Molemmissa hyvät ja huonot puolet.

Sellaisia kuulumisia tällä kertaa! Ihanan rennosti kerrankin saanut viettää päivää Aadan ollessa hoidossa, kun yleensä oon ollut koko päivän menossa ja ihan väsynyt. Nyt oon levännyt ja ottanut koko päivän rennosti, kun oon vielä vähän puolikuntoinen. Katsonut netistä kaikki tv-ohjelmat, mitä en ole ehtinyt katsoa aiemmin ja makoillut sohvalla. Niin ja siivosin vähän paikkoja aamulla, kun eilen en mitään jaksanut tehdä. Emylle tein kanarisotonkin, kun sen ruuat alkoi olla lopussa. Kohta hakeen isompi neiti kotio ja sitten vois jopa käydä vähän ulkona puistossa, jos vaan jaksaa. Jani tulee vasta kuudelta kotiin vaikka menikin jo keskiyöllä töihin, mutta saakin sitten seuraavan päivän vapaata ja menee lauantaiyönä seuraavan kerran töihin. Hullun pitkiä päiviä se joutuu kyllä tekeen..

Harrastuksia ja muita huveja :)

Nyt kun syksy on kunnolla lähtenyt käyntiin, on meillä harrastuksetkin alkaneet. Sen lisäksi, että lasten kanssa on harrastuksia, liityin uudestaan salille ja aloin viime viikolla käymään siellä taas. Lähes vuoden tauko ehtikin tulla välissä, tammikuussa kävin irtisanomassa sopimuksen raskauden loppumetreillä kun ajattelin, että ei mulla ole aikaa kahden pienen lapsen äitinä enkä sais lapsia edes hoitoon. Ja nyt sitten kun paino on pudonnut tässä loppukesän/alkusyksyn aikana niin päätin hankkia uudelleen sen avaimen samalle kuntosalille kun ennen (kaverin kannustuksesta kun itse myös tauon jälkeen palasi sinne). Ja myönnän, eihän se ole todellakaan yhtä helppoo lähtee salille, en tiedä johtuuko se siitä, että on kaksi lasta vai siitä, että miehen työvuorot on olleet mitä on. Se on tehnyt pelkkää yötä tänkin viikon, pari tuntia on meidän kanssa aikaa viettänyt päivässä ja sitten mennyt jo nukkumaan. Mä oon sitten todennut, että paras aika käydä salilla on sitten, kun lapset on saatu nukkumaan, viimeistään yhdeksältä ja kun mies vielä kotona on (vaikka nukkuukin). Kumpikaan ei normaalisti heräile nukahtamisen jälkeen, Laaluska joskus yöllä painajaisiin ja Emy vasta viideltä aamulla (unikoulun ansiosta syö kuitenkin vasta kuudelta). Mutta ei todellakaan aina ole sellanen fiilis, että jes, salille kun lapset nukkuu vaan saa oikeesti melkeinpä raahautua ovesta ulos, kun sohva ja tietokone kutsuis niin paljon enemmän. Onneks viikonloppuisin pääsee vähän paremmin, vaikka Laaluskan päikkäriaikaan ja sillon ei yleensä tarvii mennä yksin. Nyt siis kaikki raskauskilot (molemmista raskauksista) poissa eli -10kg :)

Kesäkuun alussa otettu kuva sillon -2kg lähtöpainosta

Elokuun alussa, -7kg

Tänään aamulla -10kg

Voin sanoo, että oon kyllä todella tyytyväinen itseeni ja vartalooni, vielä tosin tavoitepainoon olis matkaa noin 8kg. Ihan mahtavaa, että oon pystynyt näin hyvin laihduttaan vaikka kaks lasta onkin ja Laaluskan vauva-aikana laihdutus jäi vaan haaveksi vaikka salilla kävinkin ja kävelemässä. Nyt ollaan kaverin kanssa käyty viikottain pari kertaa kun vaunulenkillä yhdessä.

Sitten vähän lapsista ja arjesta. Meillä Jani on ollut nyt niin paljon poissa, että tuntunut yh-äidiltä välillä. En silti sano, että mulla olisi mitenkään rankkaa lasten hoitaminen yksin tai kotityöt vaan yksinkertaisesti se, että haluaisin viettää enemmän aikaa mun miehen kanssa. Tääkin viikko on mennyt niin, että Jani on tullu yötöistä 12-14 välillä, ollu pari tuntia hereillä ennen kun on taas menny nukkuun ja sen ajan syönyt, käynyt salilla ja ollu koneella. Eli oon hoitanut lähes kaiken yksin. Viime viikonloppuna oli inttijutussa ja siellä meni koko lauantai ja sunnuntai, sunnuntaina kun tuli neljän maissa kotiin niin melkein heti meni nukkumaan. Mutta lapset on onneks ihania ja niiden kanssa on sujunut kivasti, Laaluskan uhmakohtaukset on selkeesti vähentyneet kun oon ollut positiivisempi ja keskittynyt hyviin hetkiin enkä niihin vaikeisiin asioihin takertunut. Jaksan tosi hyvin pyörittää arkee, mutta miestä kaipaisin enemmän viettään meidän kanssa aikaa. Onneks tää viikonloppu voidaan olla yhdessä ja tänään ehkä tehdään jotain kaksin (tai no, Emy nyt tulee mukana, mut se menee kyllä siinä sivussa) ennen kun Laaluska haetaan hoidosta.

Meillä päivät menee aikalailla samalla kaavalla aamusta iltaan, riippuen toki, onko Laaluska hoidossa vai ei, onko sille päivälle jotain harrastusta jne. Aamulla herätään seitsemän aikoihin, joskus kahdeksan maissa vasta, illalla lapset nukahtaa siinä puol yhdeksän ja yhdeksän välissä, Emy ennen Laaluskaa. Emy ei oikeestaa syö enää öisin, päätin pitää tassuttelu-unikoulun sille, kun heräs 4 tai 5 aamuyöstä syömään, nykyään herää sitten kuudelta, tosin viideltä täytyy eka pistää tutti ja nukkuu noin kuuteen kunnes otan viereen ja syötän ja nukun seitsemään siinä samalla. Emy yleensä sitten onkin jo ihan hereillä seitsemältä. Mäkin voisin nukkua hyvin yöllä, mutta iltasin tulee käytettyä se oma aika sitten hyödyks olemalla koneella ja katsomalla kaikki sen päivän tv-ohjelmat netistä jälkikäteen kun ei niitä voi katsoa päivällä. Jos vaan osais mennä nukkuun ajoissa niin sais unta tarpeeks...

Emy on alkanut enemmän liikkua, joko kierimällä tai peruuttamalla. Eteenpäin ei vielä mene vaikka yritys on kova. Mutta Laaluskakin oppi vasta melkein kymmenkuisena konttaamaan eikä sitä ennen liikkunut mihinkään. Tosin nousi aikasin tukea vasten ja kävelikin tukea vasten. Vauvat on yksilöitä enkä nyt ota paineita siitä eteenpäin lähtemisestä vaikka sitä toisaalta odottaakin jo. Liikkuu sitten, kun on valmis :) Ikäähän tulee ensi viikolla jo 7kk <3

Sitten Laaluska, se on alkanut nyt vihdoin oppia sanomaan, kun on vessahätä ennen kun pissat on jo housussa. Pukee itse melkein kaikki vaatteensa, välillä turhautuu kun ei meinaa mennä oikein päälle. Tykkää naurattaa siskoaan ja silitellä, välillä menee hermot Emyn kiljumiseen ja komentamiseen ja saattaa huitasta tai tönästä. Leluista tapellaan kun siskon lelu olis niin paljon kivempi kun oma. Ihania ne silti on :) Laaluska on edelleen yhtä kova höpöttään ja lauleskelee tosi paljon jopa englanninkielisiä lauluja. Tosi taitava on musikaalisesti, laulaa nuotilleen ja kuuntelee tosi tarkkaan kaikkien laulujen sanat ja toistaa perässä mukana laulaen. Muskarissakin viimeksi jo lauloi ekalta kerralta tuttuja lauluja vaikka vasta toista kertaa ne kuulikin. Ihana pieni selittäjä <3 Haluaa kovasti auttaa äitiä kaikessa. Pientä uhmailua, mutta ei pahaa. Laaluska nukkuu edelleen 2-3h päikkärit, aamuisin ollaan otettu tavaksi ulkoilla, koska oon huomannut, et jos ei ulkoilla niin ei nukahda niin helposti. Ja jumpassa tykkää käydä.

Ihanaa, kun ilmat on edelleen hyvät ja pystyy vähemmällä pukemisella poistuun kotoa. Helpompi kahden lapsen kanssa lähteä kun muutenkin tuntuu, että lähdöt on aina vaikeita, varsinkin Laaluskalle. Sille siirtymätilanteet on hankalia, vaikka haluis lähteä esim. ulos niin silti saattaa kiukutella kun pitäis alkaa pukea ja jättää leikki kesken. Vessassa käynti sujuu nykyään helpommin kun ennen ehkä senkin takia, että osaa jo sanoa, koska on hätä.

Tässä taas kuulumisia kun kerrankin hyvä hetki kirjoittaa :)

Syksyn kuulumisisa!

Pitkästä aikaa taas kirjoittelen! Tällä tahdilla tulee näköjään kirjoitettua yksi postaus per kuukausi mutta parempi sekin kun ei ollenkaan. Ja meillä on kyllä syksy niin täynnä ohjelmaa, että ei ainakaan tuu tylsää ja on jotain, mitä odottaa. Nimittäin tänään meillä alkaa Laaluska kanssa jumppa. Laaluska on sitä odottanut jo kovasti, samoin minä. Saadaan viettää äiti-tytär aikaa yhdessä ja Emy menee kaverilleni (kummitädilleen) hoitoon siksi aikaa. Mulla ei ole mitään käsitystä, mitä siellä tullaan tekemään, mutta se näkee pian.

Jumpan lisäksi meillä alkaa kohta toinenkin harrastus. Nimittäin sisarusmuskari. Sinne mennään ensi viikolla. Me ollaan alettu käydä viereisen seurakunnan kerhossakin tiistaisin (alkoi kolme viikkoa sitten) ja siellä on ollut ihan kiva käydä. Ainoo vaan, että porukkaa on paljon ja se alkuhartaushetki oli ainakin viimeksi ihan liian pitkä meidän 2,5-vuotiaan istua ja kuunnella paikoillaan. Alkoi muutama muukin pieni lapsi jo juosta ympäri salia. Viimeksi olin kaverin kanssa, jolla on 1-vuotias tyttö. Ekalla kertaa olin kuitenkin yksin ja juttelinkin muutaman äidin kanssa. Lisäksi tapasin meidän asunnon edellisen asukkaan, joka toimii perhepäivähoitajana ja tulee hoitolasten kanssa kerhoon. Siellä kyllä tutustuu muihin ihmisiin, mutta Laaluska ei ainakaan vielä ole saanut kavereita siellä.

Sitten niitä kuulumisia! Emy täytti viikko sitten puoli vuotta ja kovasti pyörii, kierii ja peruuttelee lattialla. Nostaa käsillään itseään pystyyn, mutta konttausasentoon ei vielä mene. Lisäksi nostaa alakroppaansa jaloilla ylöspäin, mutta naama jää aina lattiaan, joten eteenpäin ei liiku. Kääntynyt reilu 4kk iästä selältä mahalleen, 5kk iässä oppi kääntyyn takas selälleen ja nyt kierii muutaman kerran paikasta toiseen. Välillä kierii sohvapöydän alle. Isosiskon leikit ja jutut on kaikkein hauskimpia, sisko saa meillä parhaat naurut varsinkin iltaisin. Se onkin parasta näin kahden lapsen äitinä nähdä, kuinka molemmat lapset rakastaa toisiaan ja hauskuttaa toinen toistaan. Vaikka rankkoja hetkiä onkin niin ne ihanat hetket voittaa huonotkin. Laaluska täyttää torstaina 2,5 vuotta ja on selvästi alkanut osoittaa yhä enemmän niitä ihania uhman merkkejä. On ollut kuiva jo pitkään (3kk), mutta joka kerta vessaan menemisestä saa tapella huutopotkuraivarin saattelemana, uloslähteminen on yhtä tappelua, siirtymätilanteet, nukkumaan meno yhtä huutoa... Nyt on alkanut lyödä ja haukkua tyhmäksi. Jäähyt ei toimi. Paljon toistoa siis ja vielä enemmän kärsivällisyyttä vaaditaan vanhemmilta. En halua sortua huutamiseen ja kontrollin menettämiseen, toisin sanoen en halua suuttua vaikka hermot usein koetuksella onkin. Rauhallisuus onkin se, mikä usein auttaa parhaiten. On niitä ihaniakin juttuja Laaluskalla kuitenkin. Laaluska on kiinnostunut vaatteista ja koruista. Ihana pieni tyttö se on vaikka uhmaikäinen onkin <3 Niin ja on siis edelleen hoidossa perhepäivähoitajalla kolmisen päivää viikossa, jolloin saan edes hetken "hengähtää". Tosiasia on se, että oon suunnitellut ne päivät täyteen ohjelmaa kun Laaluska on hoidossa enkä ehdi levähtää. Vaikka pitäis. Meinaan Emy nukkuu nykyään aamupäikkärit ennen kun Laaluska menee nukkuun ja herää kun Laaluska nukahtaa. Eli mun oma aikani on aika vähissä välillä. Iltasin omaa aikaa on, lapset menee suunnilleen samoihin aikoihin nukkumaan (Laaluska klo 21, Emy 21.30). Emy herää edelleen kerran yössä syömään viideltä ja jatkaa siitä unia yleensä seitsemään tai puoli kahdeksaan.

Meidän päivään on alkanut tulla jo melko selkeä rytmi. Normaalisti noustaan kahdeksan jälkeen ylös, Laaluska katsoo lastenohjelmia hetken ja me mennään Emyn kanssa keittiöön laittamaan aamiaista. Emy syö aamupuuron, Laaluska muroja ja leipää yleensä. Sen jälkeen Emy menee päikkäreille noin 9.30 ja aletaan valmistautua uloslähtöön (siinä menee puolesta tunnista tuntiin kun päästään ovesta ulos). Sitten mennään pidemmälle puistoon ja takasin tullaan noin 11.30 syömään ruokaa. Emy jatkaa uniaan parvekkeella ja Laaluska menee ruuan jälkeen sänkyyn. Sadun jälkeen nukahtaa yleensä pian. Nukkuu 2-3h. Emy herää 12 jälkeen ja syö päiväruokansa ja leikkii hetken. On hereillä monta tuntia yleensä ja jos lähdetään jonnekin, ei välttämättä nuku kun pienet päikkärit, jos taas ollaan kotona niin saattaa nukkua parikin tuntia. Laaluska herää kolmen ja neljän välissä, syödään välipalaa ja leikkii itsekseen. Itse siivoan tai leikin myös (tai hoidan Emyä). Viiden jälkeen on lämmin ruoka ja sitten annan katsoa Pikkukakkosta, riippuen paljonko kello on ja onko meillä muita suunnitelmia. Joskus käydään illemmalla vielä ulkona, mutta harvemmin. Iltatoimet aletaan seitsemän jälkeen ja Laaluska on noin 20.30 sängyssä. Iltasadun jälkeen laitan Emyn nukkumaan sänkyynsä. Molemmat lapset nukahtaa itsekseen sänkyyn, joten nukuttamiseen ei kulu aikaa. Paitsi nyt kun Laaluskalla on taas se vaihe, kun nukkumaanmeno on vaikeeta. Itkee, vaatii huomiota, keksii koko ajan jotain, millä voisi viivyttää nukkumaanmenoa. Näitä kausia on ollu ennenkin ja ne on onneksi ohimeneviä. Itse täytyy vaan olla tiukkana eikä mennä siihen mukaan. Pitääkin tehdä vaikka huomisesta postaus kuvina. :)

Sitten omia kuulumisia (niitä mihin ei liity lapset). Oon saanut nyt pudotettua painoa 7kg :) Raskauskilot siis poissa! Terveellinen ruokavalio ja liikunta auttaa paljon. Ja säännöllisesti syöminen. Olin tosin kipeänä reilu viikko sitten ja ollut puolikuntoinen siitä lähtien. Muutama päivä oli jo parempi, mutta tänään on päätä särkenyt ja muutenkin jotenkin kipeä olo.. Syksyt on kyllä kurjia siitä, että tauteja tulee koko ajan. Kesä saatiin sentään olla ilman. No, eiköhän tästäkin selvitä! Liityin eilen takaisin samalle salille, missä olin ennen Emyn syntymää ja aion nyt alkaa käydä siellä muun liikunnan lisäksi. Jospa saisin vielä 10kg pudotettua tästä painosta vaikka oon jo aika tyytyväinen omaan kehooni :)

Tällasta meille, nyt alan valmistautua sinne jumppaan lähtöön, Emy ei nyt näköjään nukahtanutkaan päikkäreille...