Kuulumisia pitkästä aikaa :)

Kyllä aika on rientänyt hirmu nopeasti! Tässähän ollaan jo vuoden 2015 puolella ja pian alkaa mullakin pidempi työura kun koskaan oon aiemmin tehnyt. Alan nimittäin yksityiseksi perhepäivähoitajaksi huomisesta alkaen (virallisesti vasta 9.päivä kun ensimmäinen hoitolapsi aloittaa silloin) ja vaikka aiemmin vähän jännittikin eikä ajatus tuntunut niin kivalta niin nyt olen enemmän kuin innoissani kun saan päiviin jotain muutakin kuin sitä samaa kahden lapsen arkea. Tokihan siitä tulee ainakin alussa hieman rankempaa, mutta ajattelen, mitä kaikkea positiivista se voikaan tuoda meidän kaikkien arkeen. Ja varsinkin lasten. Laaluskalla on tällä hetkellä kova uhmaikä menossa ja uloslähteminen on kovan taistelun takana (kuten oikeastaan kaikki muukin mistä ei niin paljon tykkää), joten toivon, että toinen samanikäinen lapsi voisi auttaa saamaan innostusta uloslähtöön ja muuhun. Lisäksi neiti kaipaa selvästi leikkiseuraa jo muista lapsista ja viihtyy paljon paremmin muiden lasten kanssa ilman kiukkuja. Tällä hetkellä olen kuitenkin löytänyt vasta yhden lapsen hoitoon, 9kk ikäisen vauvan, mutta toinen hoitolapsi on hakusessa. Ihanaa nähdä millaista se tulee olemaan, kun on muitakin hoidettavia kuin omat lapset ja tuleepahan tehtyä terveellistä ja monipuolista ruokaakin päivittäin.

Yhdessä katsellaan Kaapoa <3

Isosisko syöttää nykyään aina :)

Muita kuulumisia sitten. Lapset on tietenkin kasvaneet hurjasti ja kehittyneet paljon viime kirjoituksesta. Eebukin ottaa jo muutamia askeleita itse ja on kovin meneväinen lapsi. Ja neljän viikon päästä sekin täyttää jo vuoden <3 Uskomatonta, kuinka vauvavuosi meneekin niin nopeasti! Ja hieman pelottaa, että koskahan mahtaa se kuuluisa vauvakuume iskeä, kun tähän asti sitä ei ole vielä tullut ollenkaan. Toisaalta mulla ei ole mitään aikomustakaan tehdä vielä pitkään aikaan lisää lapsia, koska tällä hetkellä tuntuu, että nämä kaksi ihanaa tyttöä riittävät hyvin ja haluan heihin keskittyä täysin, kun ovat pieniä. Toisaalta tiedän, ettei lapsiluku ole vielä täynnä ja että haluan vielä kaksi lasta sitten muutaman vuoden päästä lisää. Sitten kun Laaluskakin menee joko eskariin tai kouluun jo. Hurjalta tuntuu ajatella edes niin pitkälle vielä, kun ajattelee nyt, että noi tytöt pysyy aina tuollaisina pieninä, mutta sitten sen vasta tajuaa, kun ne ei enää tulekaan syliin niin usein tai haluavat mieluummin viettää aikansa kavereiden kanssa kuin vanhempiensa. Pitäisi osata nauttia tästä hetkestä, kun äiti on heille kaikki kaikessa <3

Eebunen keksi vadille parempaa käyttöä kuin äidin tylsät pyykit :)

Mun rakkaat <3

Mun tytöt <3

Iitu <3

Olen alkanut työstämään omaa itsetuntoani ja suhtautumistani asioihin. Olen tajunnut, kuinka paljon turhaa stressiä olen ottanut kaikesta aiemmin ja kuinka se on vaikuttanut muihinkin ihmisiin ympärilläni. Nyt haluan keskittyä tähän hetkeen, omaan onnellisuuteen, oman itseni hyväksymiseen ja hyvinvoinnin parantamiseen sekä ennen kaikkea meidän ihanaan perheeseen. Ensimmäistä kertaa elämässäni voin aidosti sanoa pitäväni itsestäni. En tietenkään ole vielä täysin oma itseni kaikkien ihmisten seurassa, mutta ainakin lähimmäisten seurassa pystyn olemaan oma itseni. Opettelen myös arvostamaan kaikkea ihanaa mitä mulla on, kuten ihanaa miestä, ihania, rakkaita lapsia, kissaa, asuntoa, upeita ystäviä, vanhempia, isovanhempia, kaikkea mitä mulla on. Koska mulla on niin paljon asioita, joista saan olla kiitollinen.

Parannettavaa toki löytyy. Tällä hetkellä päätavoitteita on elämäntapamuutoksen tekeminen ja liikunnan lisääminen. Nyt on tullut elettyä vähän liian "rennosti", välillä en ole poistunut kotoa koko päivän aikana ollenkaan ja nykyään iltasyöminen on sisältänyt ihan liikaa herkkuja. Salille kun olis ollut aikaa lähteä, niin on tullut valittua se helpompi vaihtoehto eli sohvalla istuminen ja tv:n tuijottaminen. Nyt kuitenkin aion senkin asian muuttaa ja eilen ja tänään kävinkin pitkästä aikaa rattaiden kanssa ulkona kävelemässä :)

Oman ajan ottamisesta on tullut nyt entistä tärkeämpää ja sitä on alkanut kaivata yhä enemmän, mitä isommaksi Eebu on tullut. Aiemmin mulla ei ollut niin suurta tarvetta lähteä YKSIN mihinkään, ennen riitti omaksi ajaksi se, että sain lähteä ilman Laaluskaa jonnekin. Nykyään Eebu alkaa olla jo sen verran iso, että se liikkuminen ei olekaan niin helppoa. Tai kyläily. Osaan taas arvostaa sitä, kun saa ihan yksin poistua kotoa pukematta ketään muuta kuin itsensä ja vaan lähteä ovesta ilman että täytyy saada kiukutteleva uhmaikäinen pukemaan ja lähtemään mukaan. Mutta vaikka kahden lapsen kanssa liikkumisesta ja lähtemisestä on tullut jonkin verran vaikeampaa niin muuten elämä on muuttunut helpommaksi, koska nyt noista kahdesta pienestä on toisilleen yllättävän paljon seuraa ja ne leikkivätkin yhdessä hyvin. Ja parasta on katsella vierestä, kun molemmat nauravat toisilleen tai isompi hauskuutta pienempää niin, että toinen nauraa räkättää vaan vieressä eikä naurusta meinaa tulla loppua lainkaan. Mitä isommaksi Eebu kasvaa, sitä oikeammalta ratkaisulta tuntuu tämä kahden vuoden ikäero. Enkä sano, että tää eka vuosi kahden lapsen kanssa olisi missään vaiheessa ollut mitenkään kovin raskasta, mutta onhan niitä hetkiä tullut, kun on miettinyt, että olisi voinut odottaa pidempään ennen toisen lapsen hankkimista, mutta aina lopulta oon todennut, että näin on ollut juuri hyvä.

Prinsessoilla lego-leikit menossa :)

Ulkona pulkkailemassa ja puistoilemassa

Neidin mielestä on kiva nousta seisomaan ja katsoa takana olevasta ikkunasta maisemia :)

Tämän viikonlopun olen saanut viettää pitkästä aikaa kahden Eebun kanssa ja on ollut melko rentouttavaa, kun on päässyt helpommalla. Eebu nukkuu kuitenkin päiväunia paljon, joten omaa aikaa on riittänyt normaalia enemmän. Varsinkin, kun lapset on alkaneet nukkua eri aikaan päivisin. Yleensä Eebu menee päikkäreille jo yhentoista aikoihin, kun herää yhdeksältä, Laaluska taas kahdelta, jolloin Eebu yleensä herää heti kun olen saanut isomman sänkyyn ja istahdan alas sohvalle. Sitten jos mennään aamusta ulos, niin Eebu nukkuu lyhyemmät unet ulkoillessa ja menee pidemmille päikkäreille vasta samaan aikaan Laalun kanssa. Nyt kun ei kuitenkaan olla päästy ulkoilemaan joka päivä niin päikkärit on tytöillä olleet eri aikaan ja tauot mulla vähissä. Siksi tää viikonloppu on tehnyt tosi hyvää ja saatiin ystävän kanssa viettää eilen pitkästä aikaa tyttöjen iltaakin kahdestaan <3

Pihan keinussa yhdessä keinumassa :)

Voin siis sanoa, että meillä on asiat tällä hetkellä hyvin! Mitään enkä yhtään hetkeä vaihtaisi mihinkään. Innolla odotan tulevaa ja kuten uuden vuoden lupauksenkin asiasta tein, aion elää positiivisemmin ja nauttia näistä ihanista (ja joskus vähemmänkin ihanista) hetkistä ja nähdä kaikessa ne hyvätkin puolet. Elämän on tarkoitus olla onnellista <3