Perhe-elämää Laaluskan ja Emskulin kanssa: Lokakuu tuli!

Syksy on nyt sitten täällä eikä paluuta kivoihin aurinkoisiin keleihin enää ole. Vettä tulee melkein joka päivä eikä ulos kauheesti huvita lähtee. Tänään kävin tosin kaverin kanssa kävelemässä, ei satanutkaan onneksi vaikka pilvistä olikin.

Oltiin viikonloppuna Janin kanssa juhlistamassa puolitoistavuotispäivää. Käytiin siis toisin sanoen treffeillä. Koska mä olen yleensä ollut se, joka on päättänyt, mitä tehdään, tällä kertaa Jani sai järjestää treffit. Käytiin The Grill -nimisessä ravintolassa syömässä ensin ja sitten mentiin Galaxie Centeriin pelaan pöytäcurlingia. Ja tosi kivaa olikin!

Laaluska on taas opinut paljon uutta. Neiti osaa nykyään seistä tukea vasten ja kävelee talutettaessa. Ja nukkuu edelleen 10-12h yössä, kuten ennenkin siis. Äitikin saa täydet yöunet, vaikkakaan se ei silti tarkota, etteikö päivisin väsyttäis. Mahtaako olla tää syksy, kun nukuttaa välillä tosi paljon. Enkä kovin myöhään valvokaan. Päikkärit on lyhentynyt Laaluskalla kylläkin, aamuisin ei välttämättä nuku kun tunnin. Kolmet unet nukutaan edelleen päivällä. Unien pituus vaan vaihtelee päivittäin. Oon vähän yrittänyt luoda päivärytmiä Laaluskalle, mutta se ei vielä onnistu, koska joka päivä on erilainen ja unet menee vähän miten sattuu joskus, varsinkin, jos ollaan menossa. Mutta onhan neitikin kuitenkin aika pieni vielä eli tuskin sen puolesta nyt hätää on, onneks yöt nukutaan aina yhtä hyvin! =)

Rinsessa istumassa!

Vähän tukee sitteristä

MOI!

Seison ihan ite!

Huomenna tulee Laaluskalla seitsemän kuukautta täyteen! Kuinka aika meneekin nopeesti. Meidän vauvasta on tullut iso tyttö. Kohta varmaan lähetään ryömiinkin. Kääntymisyritystä löytyy myös edelleen selältä vatsalleen, mutta vieläkään ei Laaluska ole onnistunut kääntymisessä. Kävelytuoli on nyt kova juttu, siinä tyttö viihtyy hyvin. Eteenpäin ei vielä osata mennä, mutta sekin varmaan opitaan pian. Enää ei haittaa vaikka kävelytuolia liikuttaiskin, kun ennen alko heti itku. Jokeltelu on muuttunut monipuolisemmaksi, välillä jopa kuulostaa kuin tyttö sanois "äiti" lattialla leikkiessään. Ehkä se on vaan sattumaa. Kohta alkaa se aika, kun tapahtuu monta asiaa pienessä ajassa. On se vaan niin ihmeellistä ja mahtavaa seurata pienen elämää <3 Koskaan ei päivät käy tylsiksi. Laaluska keksii kyllä tekemistä. Ja nyt oon alkanut enemmän arvostamaan myös sitä omaa aikaa, varsinkin iltaisin, kun saa olla rauhassa, kun Jani ja Laaluska nukkuu. Ja ihan vaan rentoutua. Samoin päivisin, kun tyttö nukkuu. Sillon käytän sen ajan vaan itselleni. Salilla käyminen kaverin kanssa on myös mukavaa vaihtelua vauva-arkeen. Janikin löysi nyt oman juttunsa toiselta salilta ja alkaa käydä siellä säännöllisesti. Ihan hyvä, että sekin saa nyt omaa aikaa, kun sillä ei sitä ole ollut paljon. Asiat alkaa pikkuhiljaa kääntyyn taas takaisin positiiviseen suuntaan, pienen huonomman kauden jälkeen.

Laaluska on muuten oppinut tosi ihanan uuden jutun. Nimittäin pussaamisen. Ottanut varmaan mallia vanhemmistaan. Välillä Janin kanssa pusutellaan Laaluskan nähden ja tyttö vaan nauraa ja yrittää tehdä perässä.Nyt se sitten osaa pussata poskelle ihanan isoja kuolapusuja. On se vaan mahtava persoona! Ihana pikkuihminen. Ei vois ihanempaa lasta toivoa.

Oltiin muuten lauantaina mun isovanhemmilla syömässä. Siellä tulikin otettua jonkun verran kuvia, tässä niitä lopuksi. Huomenna on taas muskari, viimeks jätettiin väliin, kun oltiin vauvakinossa ja Laaluskalla meni unet vähän sekasin. Unohdin sanoo Janille tosin, että tartten auton huomenna ja nyt se on jo nukkumassa, että katotaan päästäänkö me sitten sinne. Bussit menee vähän huonosti sinnepäin enkä osaa suunnistaa keskustasta sinne paikanpäälle.