Pitkä viikko melkein takana päin!

Tuntuu, että tää viikko on ollut tosi pitkä ja rankka. Jani on tehnyt pitkää päivää ja ollut töissä joka päivä, tää päivä mukaan lukien. Tänään se tosin pääsee kymmenen aikaa aamusta, menihän se jo kahden jälkeen yöllä töihin. Eipä kauheesti jää sitä kahdenkeskistä tai edes perheen keskistä aikaa. Onneks ensi viikko on erilainen ja Janilla on vaan keskiviikko ja torstai töitä. Mennäänkin varmaan käymään Helsingissä päin käyttämässä Lastentarvikeliikkeen lahjakortti. Ostetaan Laaluskalle kävelytuoli :)

Eilen katselin koneelta videoita Laaluskasta, ihan neidin ensi minuuteista alkaen. On se kyllä ollut niin pieni! Ne ensimmäiset kolme kuukautta oli ehkä sitä "ihaninta" aikaa meidän parisuhteen ja perheen suhteen, kun oltiin kaikki vielä siinä vauvahuurussa. Meistä tuli paljon läheisempiä Janin kanssa ja oltiin kuin uudesti rakastuneita. Vaikka yöllä pitikin herätä, niin elämä oli ihanaa. Onhan se toki vieläkin, mutta tuntuu, että nyt ollaan vasta päästy arjen makuun. Enkä sano, että se on huono asia. Opetellaan elämään perheenä ja sovittamaan työtä, opiskelua, vapaa-aikaa ja parisuhdetta elämään. Enkä vaihtais tätä mihinkään, Laaluska on aivan ihana lisä meidän täydelliseen perheeseen ;)

Mulla tuli yks päivä mielenkiintoinen idea mieleen. Haluisin nimittäin alkaa ommella vauvanvaatteita. Innostuin niin paljon, että aloin jopa etsiä ompelukonetta netistä. Äitini ehdotti, että kokeilisin ensin heidän omaa ja sitten jos alan innostua niin hankkisin oman. Kuulosti hyvältä. Saa nähdä kuinka pitkään tätä intoa jatkuu, mulla kun tuppaa tulla aina välillä tällaisia päähänpistoja, joista voin olla tohkeissani muutaman päivän, mutta lopulta into lopahtaa.

Torstaina oltiin taas muskarissa Laaluskan kanssa. Ja neiti viihtyy siellä loistavasti! Siinä missä muut vauvat syö marakassejaan, Laaluska soittaa omaansa hienosti musiikin mukana. Vois jopa päätellä, että tyttö on hyvin musikaalinen ja ehkäpä tulevaisuudessa kiinnostuu jonkun instrumentin soittamisesta. Laaluska on välillä aika kovasti muutenkin äänessä siellä, höpöttelee muskarin tädille kaikenlaista aina välistä ja "laulaa" :D Huomion keskipistekö? Ei neiti ainakaan ujolta vaikuta ja tykkää höpötellä vieraillekin ihmisille, sosiaalinen tapaus kun on. Siitä oon kyllä tyytyväinen. Toivon, ettei neidistä tuu yhtä ujoo kun äitinsä on. Vielä ei olla päästy kauheesti vierastelun makuunkaan (kiitos siitä!) ja vierailut sujuu mallikkaasti ilman itkukohtauksia. Itse aloin vierastaa kahden kuukauden iästä. Kaikki on yksilöllistä. 

Tänä aamuna herättiin Laaluskan kanssa yhdeksän maissa. Aamupuuron syöttökin sujui paremmin kun viime päivinä on sujunut, kun tajusin antaa neidille oman lusikan käteen. Ei tullut niitä normaaleja karjumisia ja kiljumisia kuten niin monella edellisellä syöttökerralla. Täytyykin alkaa käyttää tätä taktiikkaa. Ei ookaan meidän tyttö enää mistään hiljasimmasta päästä ja ilmoittaa kyllä mielipiteensä aika suoraan, jos joku ei ole hyvin. Toissa päivänä vitsailinkin Janille, että täytyy hankkia korvatulpat, kun korvat hajoo. Voi kun odotan sitä päivää, kun neiti pääsee itse liikkumaan eikä tartte olla koko ajan viihdyttämässä. Vielä sitä saa tosin odotella. 

Lusikka kädessä!

Lusikkaa oli kiva pureskella

:)

Eilen käytiin katsomassa taas yhtä juhlapaikkaa häitä varten. Hääsuunnittelukin on nyt jäänyt, kun Janilla on ollut pitkiä työvuoroja. Onneks siihen nyt on vielä aikaa kuitenkin :) Tänään mennään Vammalaan kummipojan nimppareita viettään. Kaveri järjestää samalla Me&I kutsutkin, mutta me tuskin ostetaan kyllä mitään, sen verran hintavia ne vaatteet on. Ja toisaalta, ei ne mun mielestä edes ole sellasia, mistä itse niin erityisesti tykkään. Raskausaikana ostin bodyn ja housut kyseisiltä kutsuilta ja ne on ollut jonkun verran käytössäkin, mutta se saa jäädäkin niihin. Kuulemma niistä saa rahansa kyllä melko hyvin takasin, kun myy eteen päin. En vaan ole oikein niiden merkkien perään. Tosin ihastuin kyllä Name it- merkkiin, mutta niitähän myydään ihan marketeissakin halvalla.