Uusi viikko taas edessä!

Täytyy sanoa, että kyllä päivät menee ihan hujauksessa! Nytkin on jo tiistai taas, kohta alkaa uus vkn loppu. Janillakin onneks vaan neljän päivän työviikko. Eilen käytiin Laaluskan kanssa taas Epilässä entisen asuntolakaverin luona. Tänään oltiin lähinnä kotona, sain aikaseks vähän imuroidakin, kun sekin oli taas jäänyt. Mietin tässä samalla, että ensi viikolla saattaa olla mun ensimmäinen koulupäivä taas. Kouluhan siis alkaa nyt 13.päivä maanantaina ja opettajan pitäis sillon soitella, miten joudun kouluun tuleen. Kävin vuosi sitten joka tunnilla syksyllä, mutta kursseja jäi kesken. Meidän koulussa ei asiat tunnu muutenkaan sujuvan kovin hyvin, kursseja alko ennen kun edellisiä oli edes käyty loppuun ja osa jäi roikkuun moneks viikoks! Jäin virallisesti äitiyslomalle vasta tammikuun lopussa ja olis kyllä kiva jossei tarttis sitä ennen mennä ainakaan täyspäiväsesti vielä takas kouluun. Laaluskakin vielä niin pieni, ettei raaskis sitä jättää hoitoon... Aluks olin jo ihan varma, että jatkan vasta sitten vuoden päästä syksyllä, et ehdin oleen Laaluskan kanssa kauemmin kotona, mutta tulikin muita suunnitelmia. Enkä haluu jättää sitä koulua roikkuun niin, etten sit loppujen lopuks ikinä sitä käykään loppuun. Haaveena ois, että kun valmistun, pääsisin sijaiseks johonkin päiväkotiin ja voisin tehdä töitä siihen asti kunnes taas jäisin äitiyslomalle niin sais enempi rahaa. Näillä nykysillä rahoilla ei kauheesti juhlita, onneks Jani tienaa niin hyvin, et sen palkalla kyllä pärjätään.

Mulle ei oikeen koskaan ole ollut selvää, mitä haluan tehdä työkseni sitten joskus. Perheen perustaminen on aina ollut se ykkösasia. Tokihan hoitoala on aina kiinnostanut ja varsinkin lasten kanssa oon tykännyt työskennellä aina. Lastenhoitohommiakin on tullut tehtyä ihan 15-vuotiaasta lähtien. Mut oon myös miettinyt, että se on kyllä tosi rankkaa pidemmän päälle ja palkka ei oo paras mahdollinen (lähihoitajilla siis). Mietin jopa, jos sitä koittais saada lastentarvikeliikkeestä töitä, kun se puoli kiinnostais. Ainakin siis tällä hetkellä. Suunniteltiin Janin kanssa yhteen aikaan, et vois perustaa kahvilan odottajille ja äideille. Tällä hetkellä kun Tampereella ei vielä ole sellasta ns. vauvakahvilaa. Se tosin olis sitten tulevaisuudessa, nyt haluan olla mahdollisimman paljon omien lasten kanssa enkä uhrata sitä aikaa omalle yritykselle. Mutta sitä voidaan miettiä, kun lapset on jo isoja. Ulkomaille muuttokin olis yks haave, jonka haluisin sitten jossain vaiheessa toteuttaa ja Janikin jopa myöntyis siihen. Ei tietenkään ihan lopullisesti muutettais, mutta esim. vuodeks. Senkin vois toteuttaa vaikka sitten, kun lapset on jo lähtenyt kotoa.

En voi ymmärtää ihmisiä, jotka ajattelee, et sitten kun on lapsi niin elämä loppuu. Mun mielestä mun elämä on vasta nyt oikeestaan alkanut. En oo koskaan ollut onnellisempi. Myönnän kyllä, että Laaluska on ihanan helppo ja tyytyväinen lapsi. Mutta osaan myös ottaa aikaa itselleni ja parisuhteelle lastenhoidon ohessa, koska meillä on tosi hyvä tukiverkosto. En oo koskaan ollut kova baarissakävijä, joten mulle se puoli ei oo ongelma. Kavereita ehdin edelleen nähdä usein ja on sitä tullut tutustuttua tosi moniin uusiin ystäviin, joilla on samanikäinen lapsi. Parasta onkin kun saa jakaa asioita muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Ja aina välillä voi sitten lähteä ihan vaan muuten kavereiden kanssa esim. syömään tai yksille terassille. Salillakin oon alkanut käymään ja se on tosi mukava harrastus myös! Kaverin kanssa käydään yhdessä, mutta joskus mennään Janinkin kanssa. Enkä koskaan oikeestaan oo jääny vaan neljän seinän sisälle päivisin vaikka yksin oonkin. Saan aina sovittua jonkun kaverin kanssa tapaamista ja Laaluskan kanssa on helppo lähtee, kunhan ottaa kaikki tarvittavat jutut mukaan. Toki joskus, kun on väsynyt, niin sillon saatan viettää päivän tekemättä oikeestaan yhtään mitään.

Laaluska kotiintulopäivänä liian iso paita päällä

Ja onko lapsi vaikuttanut meidän parisuhteeseen? Toki on. Kahdenkeskistä aikaa on luonnollisesti vähemmän. Mutta sitä täytyy vaan järjestää. Me ollaan yritetty kerran pari kuussa käydä treffeillä kahdestaan. Sen lisäks usein viikonloppuiltaisin ollaan yhdessä kun Laaluska on jo mennyt nukkuun. Mutta läheisempiähän meistä on tullut. Kyllä lapsi yhdistää. Perheenä on kiva tehdä asioita yhdessä. Laaluska on osa meidän elämää nyt ja tulee aina oleen. Jokasesta hetkestä täytyy osata nauttia, koska se aika menee niin nopeesti ohi. Eikä jokasesta asiasta kannata ottaa stressiä, vaikka helppohan se on sanoa. Itsekin oon ollu kova stressaan aina kaikesta, varsinkin nyt kun on vauva huolehdittavana. Mutta totuushan on, että ei sitä vauvaa pysty kaikelta suojelemaan. Täytyy luottaa, että kaikki sujuu hyvin. On tähänkin asti sujunut.

Eka perhekuva, joka on otettu kotona

Tiesin aina, että oma lapsi tulee oleen erilainen kuin toisten lapset. Omaa lastaan kestää paremmin. Omaan lapseen on hyvin vahva side eikä oman lapsensa seuraamiseen koskaan kyllästy. Sitä odottaa, että lapsi oppii uusia asioita ja sitten iloitsee niistä. Oman lapsen itku ei ärsytä samalla tavalla kun muitten lasten. Oman lapsen hätä tuntuu pahalta ja sitä tekee mitä tahansa, jotta lapsella olis hyvä olla. Ennen en ymmärtänyt äitejä, jotka halus pitää vauvaa sylissä eikä antaa sitä muiden pideltäviks. Huomaan itse olevani nyt melko samantyylinen. Pelkäsin aluksi, että jos vauva kiertää sylistä syliin, saa se jonkun bakteerin. Olin tarkka hygieniasta. Toki oon vieläkin, mutten niin paljon. Ja stressasin siitä, etten saanut pitää omaa vauvaa sylissä, kun oltiin kylässä, koska kaikki halus totta kai ottaa Laaluskaa syliin. Nyt oon vähän jo rennompi. Aluks oli myös vaikee kuvitella, et jättäisin Laaluskan jollekin muulle hoitoon kun omille vanhemmille tai siskolle. Nyt kuitenkin uskon, et pystyn jättään Laaluskan Janinkin vanhemmille. Ollaankin jo sovittu, et ens viikolla mennään sinne risteilylle ja Laalu jää mamman ja papan luo yökylään. Eka kerta siis kun jätän vauvan yöks hoitoon. Laalu kuitenkin nukkuu jo 10-12 tunnin yöunet ja siks se onkin helpompi jättää hoitoon kun yösyöttöjä ei enää oo. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin eikä Laalu ihmettele, missä äiti on, kun herää aamulla. Alkoi jo vähän jännittää, miten se viikonloppu sitten menee. Ikävä tulee varmasti. Täytyy yrittää kuitenkin rentoutua ja nauttia kahdenkeskisestä ajasta, ja luottaa siihen, että kaikki menee kyllä hyvin.